Vuosi sitten olin tyttäreni koulun tapahtumassa. Ensimmäisessä, sitten koronasulkujen. Aurinko paistoi lämpimästi koulun pihalla kun 5. luokan oppilas esitti Chisun Yksinäisen keijun tarinan. Siinä kerrotaan kuinka pahoinvointi ei aina näy päällepäin eikä avunhuutoja kuulla. Sinä aurinkoisena päivänä iloisten ihmisten keskellä se tuntui minusta musertavalta.
Kaverit, porukkaan kuuluminen ja omista asioista päättäminen ovat etenkin nuorten hyvinvoinnille hyvin merkittäviä asioita. Nuoruus ja nuori aikuisuus ovat kokemusmaailman avartamisen, unelmien ja oman polun etsimisen aikaa. Siihen kuuluu monenlaisia kehitystehtäviä, eikä nuoruus ole koskaan ollut pelkästään helppoa. Nyt elämme kuitenkin jatkuvasti monimutkaistuvassa maailmassa, jossa monet ulkoiset kriisit seuraavat toisiaan. Tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt.
Nuorena kuuluu saada etsiä itseään ja tehdä monenlaisia kokeiluja. Tämä edellyttää rauhaa, läsnäoloa, huoltapitäviä ihmissuhteita, välittämistä ja perusturvallisuuden kokemusta. Meidän aikuisten välttämätön tehtävä on rakentaa empatiayhteiskuntaa, jossa päätöksiä tehdään sen perusteella, miten ne vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa.
Yhteiskuntamme suorituskeskeisyys ja menestyshakuisuus, alati kiihtyvä tahti ja kyvyttömyys pysähtyä ovat jo sinällään haitallisia kaikenikäisten mielenterveydelle. Lisäksi nuoria on kuritettu ensikertalaiskiintiöiden ja opintoaikojen tiukkojen rajaamisten kaltaisilla toimenpiteillä, jotka rajaavat nuorten mahdollisuuksia kehittyä yksilöinä. Onneksi nuoret ovat itse keksineet keinoja elämäntahtinsa rauhoittamiseen: esimerkiksi välivuoden pitää nyt suuri joukko opiskelijoita.
Tilastot puhuvat karua kieltä, kun jopa 40 % naisopiskelijoista kertoo olevansa psyykkisesti kuormittuneita (KOTT 2021). Näihin ongelmiin ei voida vastata pelkästään lisäämällä korjaavia mielenterveyspalveluita, vaikka niilläkin on paikkansa ja niihin pääsyä tulee parantaa. On aika turvata nuorten mielenterveys kokonaisvaltaisesti. Siihen päästään muuttamalla yhteiskunnan toimintakulttuuria ja päämääriä vahvasti empatiayhteiskunnan suuntaan. Opiskelu-, perhe- ja muita lähiyhteisöjä tulee tukea huoltapitävässä, ystävällisessä, lämpimässä ja mukaan ottavassa toiminnassa. Tässä esimerkiksi useat mielenterveysjärjestöt tarjoavat erinomaisia käytännön toimintamalleja tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemiseen.
Nuoren kuuluu saada etsiä omaa paikkaansa myös työelämässä. Elämme kestävyysmurroksen ja suurten yhteiskunnallisten muutosten aikaa myös elinkeinojen ja työelämän osalta. Kaikki nyt yhteiskunnassamme tehtävä työ tai kaikki työelämään tähtäävät opinnot eivät valmista nuoria kasautuvien kriisien tulevaisuuteen, eivätkä tarjoa merkityksellistä ja tarkoituksenmukaista polkua matkalla kohti kestävää tulevaisuutta. Meidän tulisi suunnata ajatusta siihen, että entistä useammin opinnoissa ja niistä seuraavassa työelämässä olisi keskiössä maailmaamme ravistelevien kriisien ratkaisukykyjen kehittyminen ja yhteistyö, sillä hyvinvointia työelämässä ja opinnoissa lisää hyvän tekeminen muille oman itsen toteuttamisen ohessa.
Käytännön politiikkatoimissa nuorten mielenterveyttä koettelevia rakenteita poistamalla ensikertalaiskiintiöt, lisäämällä aloituspaikkoja halutuilla aloilla, mahdollistamalla yleissivistävät opinnot sekä elämän ja työelämän merkityksellisyyden pohdinnat osana opintoja toisella asteella ja korkea-asteella. Opiskelijoiden sosiaaliturvan parantaminen ensin opintotuen tasokorotuksella ja myöhemmin perustulon kautta parantaa toimeentuloa ja vaikuttaa myönteisesti opiskelijoiden hyvinvointiin.
Koska ihmisen hyvinvointi on täysin sidoksissa luonnon ja ympäristön hyvinvointiin, ei nuorten hyvinvoinnista voi kirjoittaa nostamatta esille ekososiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseen ja luonnonsuojeluun tähtääviä toimia. Nuoret odottavat aikuisilta vastuunkantoa ja poliittisia päätöksiä ympäristökysymyksissä. Ne lisäävät tulevaisuususkoa ja ovat välttämättömiä tulevien sukupolvien hyvinvoinnille.
Nuorten tulevaisuuden toiveikkuuden ja hyvän mielenterveyden tukeminen on siis laaja- alaista ja tapahtuu niin terveydenhuollon sisällä parempina, helposti tavoitettavina matalan kynnyksen mielenterveyspalveluina kuin kouluissa ja oppilaitoksissa, työelämässä ja yhteisöissä. Poliittisten päätösten tulee tukea lasten ja nuorten hyvinvointia. Me emme tarvitse enää yhtäkään surullista ihmiskohtaloa, ei enää yhtään Yksinäistä keijua. Pidetään toisistamme huolta ja näytetään, että välitämme!