Aivan valtava huojennus! Se oli tunne, kun puolisoni sai pari vuotta sitten Suomen kansalaisuuden. Sitä ennen takaraivossa oli jatkuvasti ollut pieni pelko, entä jos. Yle uutisoi maahanmuuttoviraston käytännöistä, joissa suomalaisten lasten vanhempia on käännytetty maasta kyseenalaisin perustein. Lapsen oikeudet tuntuvat unohtuneen maahanmuuttovirastolta täysin näissä MOTin keräämissä tapauksissa. Lapsella on oikeus vanhempiinsa ja vanhemman kansalaisuuteen perustuva päätös rajoittaa lasta tapaamasta vanhempaansa on yksiselitteisesti väärin. Onneksi jutun lopussa kerrotaan maahanmuuttoviraston vastaisuudessa pyrkivän ”asiakasystävällisempään lähestymistapaan” perheiden kohdalla.
Suomen maahanmuuttopolitiikka tarvitsee uuden sallivamman suunnan. Perhesyyt ovat yleisin syy muuttaa Suomeen. Esimerkiksi Vantaalla vieraskielisten lasten osuus on 28%. Luvussa ei ole mukana niitä perheitä, joissa toinen vanhempi on suomalainen ja lapsen äidinkieleksi on määritelty joko suomi, ruotsi tai saame. Monikulttuurisia perheitä on siis monin verroin enemmän kuin vieraskielisiä. Perheen yhdistämisen oleskelulupakäytäntöjä ja sukulaisvierailujen viisumikäytäntöjä on syytä yksinkertaistaa ja helpottaa. Oleskeluluvan hakeminen on nykyisellään aikaa vievää, kallista ja hermoja raastavaa.
Jokin aika sitten uutisoitiin myös maahanmuuttoviraston nihkeästä suhtautumisesta sairaanhoitaja Anuradi Boldbaatarin työpanoksesta henkilöstöpulan kanssa painivassa sairaalassa. Tapaus päättyi Suomen kannalta surkeasti. Boldbaatar päätti lähteä Suomesta, vaikka hänelle lopulta oleskelulupa myönnettiinkin. Lähivuosina Suomi tarvitsee kymmeniä tuhansia hoitajia lisää ylläpitämään korkeatasoista sosiaali- ja terveydenhuoltoamme ja yleisesti työikäisten lukumäärän arvioidaan laskevan n. 130 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Työ- ja opiskelu ovat yleisiä syitä muuttaa Suomeen ja tärkeä osa ratkaisua työvoimapulaan. Tärkeimpänä keinona nostan kansainvälisten opiskelijoiden maassaolon helpottaminen valmistumisen jälkeen, sillä suomalaisesta korkeakoulusta valmistunut ja maassa useamman vuoden asunut on jo pitkällä kotoutumisprosessissa ja saattaa jäädä pysyvästikin Suomeen, etenkin jos perhetilanne tukee tähän suuntaan.
Maahanmuuttopolitiikkaa täytyy korjata niin lainsääsäännön kuin sen soveltamisen kautta. Ihmisten elämä ei herkästi asetu lokeroihin ja usein Suomeen muutto ja tänne jääminen ovat monen tekijän yhdistelmiä. Toivon, että jatkossa maahanmuuttoviraston käytännöissä ymmärretään myös paremmin näitä henkilökohtaisia tai perhekohtaisia tilanteita lähtökohtaisen empaattisesti, yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti ihmisiin suhtautuen. Maasta toiseen muutto ei koskaan ole helppo ja yksinkertainen päätös.