-Minusta tulee isona taiteilija. Annu-mummo on taiteilija. Vastasin noin viiden vuoden iässä tiedusteluun tulevaisuuden suunnitelmistani. Lääkärin ammatti puolestaan ei lapsena käynyt edes mielessäni.
Nyt olen valmistunut yliopistolta yleislääketieteen erikoislääkäriksi. Tässä kirjoituksessa kerron matkastani lääkäriksi ja edelleen poliitikoksi. Toivon sen auttavan nuoria, jotka pohtivat omaa tulevaisuuttaan, jatko-opintoja ja mielenkiinnon kohteitaan.
Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja se vei minut opiskelemaan Helsingin luonnontiedelukioon. Ahmin luonnontiedeaineita lukujärjestykseeni ja jätin historian ja yhteiskuntaopin opinnot vähemmälle. Lukioaikana eri uravaihtoehdot pyörivät mielessä, mutta mikään ala ei vetänyt puoleensa muita enemmän. Halusin opiskella yliopistossa, sillä teoreettisempi lähestymistapa asioihin oli minulle käytännönläheistä luontevampaa. Poissulkumenetelmä toimi oikeustieteen, lääketieteen ja lopulta myös kauppatieteiden osalta, sillä niissä lukiominäni arvioi tarvittavan nippelitietoja ja sellaista yksityiskohtiin paneutumista, joka ei minua kiinnostanut. Päädyin opiskelemaan kemiaa yliopistolle yksinkertaisesti siitä syystä, että pääsin sisään ylioppilaskirjoitusten perusteella ilman pääsykoetta.
Kiinnostukseni suuntautui orgaaniseen kemiaan ja biokemiaan. Kandintyössäni selvitin erään proteiinin rakennetta tavalla, jota voisi verrata komiulotteisen sudoku-tehtävän ratkaisemiseen. Työ oli innostavaa ja oli mahtava päästä tutustumaan tieteellistä tutkimusta tekevän tutkimusryhmän toimintaan. Seuraavan kesän vietin Kansanterveyslaitoksella tutkimusharjoittelijana.
Suunnittelin tutkijanuraa ja halusin oppia enemmän ihmisen kemiasta. Niinpä hain lääketieteelliseen. Varsin pian opintojen alun jälkeen ajatukset kuitenkin taas muuttuivat, en edes hakenut tutkijakoulutukseen. Lääketieteen soveltaminen potilastyössä, sairauksien hoitaminen ja ihmisten auttaminen alkoivat kiinnostaa.
Melkein joka erikoisalan kohdalla innostuin kyseisestä alasta. Minua kiinnosti niin neurologia, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, naistentaudit kuin sisätaudit ja kirurgiakin. Amanuenssipalvelu Töölön tapaturma-asemalla oli sävähdyttävä kokemus 3. vuoden lääketieteen opiskelijalle. Samana kesänä työskentelin patologian laitoksella ja opin valtavasti anatomiasta sekä sairauksien ilmenemistä ihmisen elimistössä. Työ sisätautiosastolla perehdytti sairaalan arkeen. Kaikesta kiinnostavinta minusta oli kuitenkin työ terveysasemalla ja ihmisten kohtaaminen arkistenkin huolien kanssa. Niin päädyin lääkäriksi valmistumisen jälkeen vakitöihin terveysasemalle ja samoin tein erikoistumaan yleislääketieteeseen. Ajattelin, että yleislääketiede on myös hyvä pohja jatkokoulutukselle jos kiinnostus alkaakin suuntautua johonkin muuhun erikoisalaan.
Yleislääketieteessä korostuu kokonaisvaltainen ajattelu terveydestä ja hyvinvoinnista sekä eri todennäköisyyksien arvio. Työkaluna käytetään moniammatillista yhteistyötä ja hoidonjatkuvuutta. Kuljetaan potilaan rinnalla, autetaan potilasta itse toimimaan terveytensä kannalta hyvällä tavalla. Yksittäisten potilaiden lisäksi yleislääketieteeseen kuuluu vahvasti kansanterveyden edistämisen näkökulma. Terveyskeskuslääkärin työ on todella mielekästä, mutta samaan aikaan koen riittämättömyyden tunteita, sillä suuri osa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista asioista tapahtuu lääkärin vastaanoton ja lääketieteen ulkopuolella.
Erikoistumaan lähtiessäni en osannut arvatakaan, että erikoislääkärikoulutus toimisikin pohjana poliitikon työlle. Koen, että pystyn suoraan soveltamaan monia opiskelemiani asioita toimiessani kuntapolitiikassa ja hyvinvointialueella. Toivottavasti myös kansanlääkärinä eduskunnassa. Minulle tiedon soveltaminen uusilla tavoilla on kiehtovaa taidetta. Ympäri käydään, yhteen tullaan. Ehkä minusta sittenkin on tullut taiteilija?