Viimeisen kahden vuoden aikana minulla on ollut hetkiä, joina on tuntunut etten jaksa koronaa enää hetkeäkään. On ollut epäuskoa siitä, miten meidän kaikkien elämä on voinut muuttua näin äkisti. On ollut pelkoa johtuen epätietoisuudesta taudin vakavuuteen, leviämiseen, hoitoon ja ehkäisyyn liittyen, huolta muiden sairauksien hoitovelasta ja taudin aiheuttamasta sosiaalisesta ja taloudellisesta kuormituksesta. Työni on muuttunut, karanteenit ja sairastumiset kulkeneet perhe- ja ystäväpiirin läpi. Lomalle ja palautumiselle on ollut aikaa liian vähän.
Omicronin myötä Suomeen on tullut taas ennenkokematon epidemia-aalto. Viikonlopun aikana uusia tartuntoja on yli 17 000, joista yli 11 000 HUS-alueella. Pääkaupunkiseudulla näin suuri tapausten määrä tarkoittaa käytännössä sitä, että tartunnan voi saada lähes mistä tahansa ihmiskontaktista. Tartunnanjäljitystä ei kannata tehdä, enkä ole ollenkaan varma karanteenien hyödyllisyydestä.
Onneksi meillä Suomessa rokotekattavuus on hyvä. Oma esikoisenikin sai Uuden Vuoden lahjaksi 1. koronarokotuksen. Rokotteet suojaavat vakavilta tautimuodoilta ja voivat vähentää viruksen kiertoa väestössä.
Tästä huolimatta sairaalahoitoa tarvitsevien määrä on alkanut tautitapausten nousun myötä kasvaa. Sairaaloissa on ryhdytty taikomaan lisäpaikkoja koronapotilaille. Tämä tehdään väistämättä muita sairauksia sairastavien kustannuksella, sillä lisähenkilöstöä ei ole saatavilla ja etenkin hoitajavaje on jo ennestään vaikea. Minut siirrettiin tänään (ennalta sovitusti) koronaosaston lääkäriksi. Tehtävä on minulle mieluinen ja sopii hyvin erikoistumispalveluihini. Vuosien saatossa olen kulkenut potilaideni rinnalla monenlaisten sairauksien ja tunnetilojen keskellä ja opetellut käsittelemään niiden heijastumia omaan itseeni. Silti minusta tuntuu pahalta nähdä koronapotilaideni henkeä ahdistavan, voimien hiipuvan ja kuumeen riuduttavan. Onneksi osaamme hoitaa koronaa paremmin kuin koskaan! Onneksi näen myös, kuinka potilaat vähitellen toipuvat, kuinka terve väri palaa kasvoille.
Tässä samalla pitäisi vielä jotenkin tehdä aluevaalikampanjaa. Minulle antaa voimaa ajatus, että voin olla osa koronakriisin ratkaisua myös poliitikkona. HUSin hallitustyö ja Vantaan varavaltuutettuna toimiminen on ollut mielekästä ja tuonut uutta näkökulmaa kliiniseen työhöni. Toivon todella, että äänestät minut aluevaltuustoon! On aivan ratkaisevaa, minkälaisia valintoja hyvinvointialueiden valtuustot tekevät koronan aiheuttaman hoitovelan pois kirimiseksi ja koko työvoimapulasta kärsivän sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen kannatteluksi. On siirrettävä rohkeasti painopiste terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Olemme jo oppineet valtavasti koronaepidemiasta ja muokanneet potilaiden hoitoa kertyvän tutkimustiedon mukaan. Hyvinvointialueiden pitääkin satsata enemmän tutkimukseen myös perustasolla. Näin voimme parantaa sosiaali- ja terveyspalvelujamme sekä varautua paremmin tulevaan.
Haluaisin kampanjoida paljon enemmän, kuin mitä nyt lääkärintyön, perheen ja olemassa olevien luottamustehtävieni vuoksi pystyn. En tiedä, pääsenkö kadulle juttelemaan kanssasi. Se saa mieleni apeaksi, sillä nautin suuresti, kun saan kuunnella kuntalaisten ajatuksia erityisesti itselle tärkeään terveydenhuoltoon liittyen. Jos sinulla on jokin ajatus, jonka haluaisit jakaa kanssani, laita minulle viestiä. Jos tahdot jutella, voimme sopia vaikka meets-treffit ?
Tahdon toivottaa sinulle alkaneelle vuodelle iloisia hetkiä arkeesi! Ei kannata odottaa elämää ”sitten joskus”. Maailmassa ja meidän elämissämme on paljon kauneutta tälläkin hetkellä. Yritä huomata se. Anna tilaa kaikenlaisille tunteille, niiden ansiosta elämä on rikkaampaa.
Olga