Päivän mittaan pisaraeristysrituaaleja toistaessani mietiskelin nykyistä epidemiatilannetta ja miten tästä eteenpäin. Koronapandemia jyllää maailmalla, mekin saamme kokea siitä osamme. Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen tähänastiset koronatoimet ovat olleet pääsääntöisesti oikean suuntaisia ja mittasuhteiltaan sopivia. Koronaepidemian hallintamme kestää erinomaisesti kansainvälisen vertailun.
Elokuun myötä ihmiset palaavat lomilta, koulut alkavat ja illat pitenevät. On sopeutumisen aika. Arvovalintoja on tehtävä.
Toisaalla vaakakupissa ovat koronaan sairastuneet ja sen sairastaneet yhä oireilevat ihmiset sekä läheisensä koronalle menettäneet ihmiset. Moni ihminen on kertonut minulle, ettei ole koskaan ollut niin kipeä kuin koronaa sairastaessa. Korkea kuume, jokapaikan lihassäryt, kuiva loppumaton yskä sekä lukuisat muut oireet heikentävät nopeasti hyväkuntoisenkin. Epidemian alkuaikoina koronan sairastanut urheilullinen kollegani kertoi, kuinka kesti puoli vuotta toipua aiemmalle fyysisen suorituksen tasolle. HUS:iin on vihdoin perustettu long Covid poliklinikka, jotta pitkään oireilevia ihmisiä voitaisiin auttaa paremmin. Rokotukset suojaavat vakavalta tautimuodolta varsin hyvin ja rokotuskattavuus nousee jatkuvasti. Laumaimmuniteetin saavuttamiseksi tulisi vähintään 80% väestöstä, myös lapsien osalta, olla rokotettu tai taudin sairastanut. Tästä ollaan vielä kaukana. Kotimaan tartuntaluvut ovat taas kääntyneet jyrkkään nousuun, HUS-alue on siirtynyt leviämisvaiheeseen. Mitä enemmän tartuntoja sitä enemmän vaikeasti oireilevia, vaikka suhteellisesti harva nuori tai rokotettu saa vakavia oireita. Olemmeko valmiita hyväksymään enenevät lasten tai nuorten vakavat koronatapaukset? Voiko terveydenhuoltojärjestelmämme kestää leviävän epidemian ilman lisärajoituksia? Palavatko terveydenhuollon ammattilaiset loppuun, kun samalla henkilöstömäärällä pitäisi selviytyä sekä epidemianhoidosta että muista velvollisuuksista?
Toisaalta epidemian välilliset vaikutukset koskettavat meitä kaikkia. Sosiaalisen ja fyysisen kanssakäymisen rajoittamisella on musertavia vaikutuksia ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Jatkuvasti muuttuva epidemiatilanne ja sen myötä muuttuvat käytännöt lisäävät epävarmuutta tulevasta. Huoli taloudentilastamme ei ole aiheeton. Eniten kärsivät ne, joilla jo aiemmin oli vaikeaa ja ne, jotka eivät itse pysty puolustamaaan oikeuksiaan. Terveys- ja hyvinvointierot korostuvat.
Lienee järkevintä jatkaa hybdiristrategian hengessä. Nyt pitää vain päättää hyväksyttävä tautitaakka sekä kohdentaa rajoituksia pienintä mahdollista vahinkoa tuottaen. Vuosi sitten en vielä ottanut kantaa silloin pohdittuun koulujen etäopetukseen. Nyt mielipiteeni on selvä. Sosiaaliset kontaktit ovat välttämättömiä lastemme ja nuortemme kehityksen turvaamiseksi. Lähiopetuksesta hyötyvät suhteessa eniten ne, joilla on oppimisen haasteita. Koulut luovat myös turvaa ja vakautta niille, joilla kotioloissa on ongelmia. Etäopetusta tulee välttää viimeiseen saakka. Samoin perustein myös lasten harrastetoiminta on pyrittävä järjestämään lähitunteina. Aikuistenkin hyvinvointia ajatellen julkiset tilat, esimerkiksi kirjastot ja uimahallit tulee pitää auki. Kaikilla ei ole varaa maksaa yksityisen liikuntakeskuksen tunneista kaupungin liikuntapalveluiden ollessa kiinni. Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille ja niiden merkitys luovan ilmapiirin, toiveikkuuden ja ihmisten jaksamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää. Jos joukkotapahtumia halutaan järjestää, tulee ne toteuttaa terveysturvallisuus ensisijaisesti huomioiden. Osallistuin kesällä eräälle rock festivaalille. Minun on vaikea ymmärtää, miksi lavan edessä olevaa tilaa ei oltu jaoteltu lähikontakteja estäväksi/vähentäväksi. Ja vielä vaikeampaa oli ymmärtää, miksi koko alueen piti olla anniskelualuetta. Illan mittaan yhä päihtyneemmät ihmiset käyttäytyivät yhä vähemmän terveysturvallisesti.
Matkailun avaamiseen suhtaudun suurella varauksella. Epidemiatilanne vaihtelee eri puolilla maailmaa. Olen hyvin huolestunut väkirikkaista maista, joissa etätyö ei ole vaihtoehto toimeentulon hankkimiseksi, terveyspalvelut ovat riittämättömät ja rokotuskattavuus on vain muutamia prosentteja. Mitä enemmän sairastuneita, sitä nopeammin virusmäärä kasvaa ja uusia mutaatioita syntyy enemmän. Mutaatiot voivat saada aikaan ärhäkämmin tarttuvia, vaikeampaa taudinkuvaa aiheuttavia tai vaikkapa rokoteresistenssejä tai testeissä tunnistamattomia virusmuotoja. Maahantulorajoitukset kuuluvat jatkossakin epidemian torjuntaan. Toisaalta omaan poteroomme sulkeutumien ei ratkaise pandemiaa ja parhaimmillaankin vain viivyttää sen vaikutuksia Suomessa. Pandemian hillinnässä parhaimpana keinona näen maailmanlaajuisen rokotuskattavuuden nopean lisäämisen. Koronarokotteiden patentit pitäisi poistaa pandemian ajaksi.
Näissä mietteissä päätän politiikan kesätaukoni. Koronaan palaamme varmasti syksyn mittaan monessakin kohdassa, aihe on laaja eikä kaikki mahdu yhteen kirjoitukseen. Ja tietysti tilanne tulee muuttumaan ja mielipiteitä täytyy tarkistaa sen mukaan. Pohjalla olevat arvoni eivät kuitenkaan muutu.